Montenegro on yksi Euroopan pienimmistä maista, sillä sen väkiluku on alle miljoona ihmistä. Tiedämme jo, että Montenegrolla on paljon tarjottavaa. Syvät metsät ja aarniometsät, vuoret, henkeäsalpaavat rannat, syvät rotkot ja koskemattomat jäätikköjärvet ovat vain muutamia todisteita siitä, että matka Montenegroon kannattaa. Tänään haluamme kuitenkin viedä sinut matkalle Montenegron menneisyyteen. Aivan kuten luonto, myös Montenegron historia on hyvin värikäs. Montenegron myrskyisää elämää ovat muovanneet monet ihmiset, mutta jatkuva vapauden tavoittelu on pysynyt hallitsevana koko sen historian ajan. Vaikka sen alue on melko pieni, tällä ylpeällä maalla on paljon kerrottavaa historiansa osalta.
Mistä Montenegro on saanut nimensä?
Nimi "Crna Gora" (Montenegro) mainitaan ensimmäisen kerran kuningas Milutinin vuonna 1276 antamassa perustuslaissa. Kaupungin uskotaan saaneen nimensä Lovcen-vuoren ja sitä ympäröivän alueen tiheiden metsien mukaan. Metsät olivat niin tummia, että havainnoitsija sai vaikutelman "mustasta" vuoresta.
Montenegron esihistoria
Rooman valtakunnan aikana Montenegron alue oli itse asiassa Dukljan alue, johon kuului Skadar-järven ympärillä oleva alue ja läheiset vuoret. Dukljan ensimmäinen ruhtinas oli Vladimir. Kun sloveenit saapuivat alueelle 7. vuosisadalla, kristinusko sai nopeasti yliotteen tällä alueella. Vuonna 1040 Duklja itsenäistyi ja julistautui lopulta kuningaskunnaksi vuonna 1077, jolloin siitä tuli Balkanin ensimmäinen itsenäinen valtio. Valtakunta sai nimen Zeta.
Vladimirin suvun hallitsijoiden kuoleman jälkeen vallitsi yleinen levottomuus, mutta Bysantti, Itä-Rooman valtakunta, sai Zetan ylivallan. Nyt hallitsi suuri hallitsija Nemanja, mutta hän ei muuttanut Zetan asemaa itsenäisenä valtiona.
Seuraavien Balsic- ja Crnojevic-dynastioiden johdolla Montenegrosta tuli itsenäinen feodaalivaltio 1300-luvulla. Hallituskauden aikana kansa joutui yhdessä Crnojevicin suvun kanssa vetäytymään kohti Lovcen-vuoristoa turkkilaisen armeijan monien hyökkäysten vuoksi.
Vuonna 1496 turkkilaiset ottivat Montenegron lopullisesti haltuunsa ja liittivät sen Skadarin maakuntaan. Montenegro säilytti kuitenkin suuren itsemääräämisoikeuden ja sai täyden itsenäisyytensä takaisin noin 200 vuotta myöhemmin. Tästä lähtien hengelliset johtajat, piispat, ottivat Montenegron vallan haltuunsa. Sitten, 1600-luvun lopulla, alkoi Petrovicin dynastian perustaminen ja sen myötä taistelu uskonnon ja politiikan yhtenäisyydestä.
1800-luku
Yksi Montenegron historian tunnetuimmista henkilöistä on Petar I Petrovic. Hänen johdollaan Montenegro onnistui lujittamaan itsenäisyyttään, ja saavutettuaan suuria voittoja lukumäärällisesti ylivoimaisesta turkkilaisesta armeijasta se vapautui lopulta kokonaan. Hän myös yhdisti Montenegron eri klaanit ja toi ne lähemmäs rannikkoväestöä, joka tuolloin oli vielä Itävalta-Unkarin vaikutusvallan alla.
Hänen seuraajansa Petar II Njegos oli poikkeuksellinen valtiomies, filosofi ja kirjailija. Hallituskautensa aikana hän rakensi valtiollisia instituutioita, hallinto- ja valtioviranomaisia, ylläpiti suhteita Venäjään ja osallistui taisteluihin Turkkia vastaan. Hän kirjoitti myös lukuisia kirjallisia teoksia, jotka tekivät hänestä maailmankuulun kirjailijan.
Vaikka montenegrolaiset olivat määrällisesti huomattavasti heikompia, he olivat voitokkaita useissa taisteluissa Turkkia vastaan. Ruhtinas ja kuningas Nikola mahdollisti valtakautensa aikana Montenegron tärkeiden poliittisten tavoitteiden saavuttamisen. Hänen johdollaan Montenegro valloitti takaisin Barin ja Ulcinjin ja niiden myötä osan Adrianmeren rannikosta sekä sai takaisin Podgorican, Kolasinin ja Niksicin. Berliinin kongressissa Montenegro sai täyden kansainvälisen tunnustuksen. Se, että Montenegro oli ainoa Balkanin maa, joka oli taistellut menestyksekkäästi ottomaanien valtakuntaa vastaan, teki vaikutuksen Eurooppaan, ja Montenegrosta tuli lopulta kuningaskunta vuonna 1910.
1900-luku
1900-luku oli Montenegrolle vaikeaa aikaa, sillä se menetti tuolloin itsenäisyytensä ja katosi Euroopan poliittiselta kartalta. Kun ensimmäinen maailmansota syttyi, Montenegro asettui Serbian ja liittoutuneiden puolelle. Serbia liitti Montenegron itseensä vuonna 1918, ja sen mukana Montenegro menetti kaiken, mitä se oli vuosisatojen aikana saavuttanut: valtiollisen asemansa, armeijansa ja dynastiansa.
1900-luvun lopun myrskyisten vuosien ja entisen Jugoslavian hajoamisen jälkeen Montenegro pysyi liitossa Serbian kanssa, ja nämä kaksi tasavaltaa muodostivat Serbian ja Montenegron valtioliiton.
Kansanäänestyksessä 21. toukokuuta 2006 enemmistö kansalaisista äänesti Montenegron itsenäisyyden puolesta. Näin Montenegro on nyt kansainvälisesti tunnustettu itsenäinen valtio. Heinäkuun 27. päivänä 2006 Montenegrosta tuli 192. maa, joka hyväksyttiin YK:n jäseneksi.
Haluatko matkustaa Montenegroon?
Oletko yhtä innostunut Montenegrosta kuin me? Tule sitten mukaan seuraavaan viiden päivän edestakainen matka Montenegroon. Odotamme innolla tapaamistanne!
DE 
EN 
DK 
NL 
FI 
FR 
IT 
ES 
SE 